Aihe 1. Olen tavoitettavissa - Koska opettajan pitää olla tavoitettavissa?

Opettaja -lehden 6/2014 artikkelissa Opettajan työssäjaksaminen kerrotaan OAJ:n toteuttaman työssäjaksamisen kyselyn tuloksia. Kyselyn mukaan opettajat ovat ammattikunta, joka kokee stressiä ja väsymystä enemmän kuin muilla aloilla koetaan. KAMALAA! Tätäkö minun tulavaisuuteni on opettajana?

OAJ:n toteuttamasta kyselystä käy ilmi, että nuorista opettajista (alle 30-vuotiaat) lähest puolet ovat erittäin tai melko usein poikkeuksellisen väsyneitä. Työurallaan pidemmällä olevat 41-60 -vuotiaat opettajat kokevat tykykynsä heikommaksi kuin muilla. Heillä esiintyi myös eniten väsymystä ja stressiä. Opettajat kokevat, että töitä on liikaa. He kokevat myös, etteivät pysty vaikuttamaan työmääränsä suuruuteen. Yhteiskunnan paineessa opettjilta on ristiriitaisia odotuksia. Onneksi edes työyhteisö koettiin hyväksi, vaikka opettajat kokevat, että työt eivät jakaudu tasaisesti: nuoret saivat mielestään apua, uraputkessa olevat opettajat näkivät, että työt jakautuvat melko tai erittäin huonosti.

Taloustilanne heijastuu artikkelin mukaan myös opettajiin. Se näkyy stressinä ja väsymyksenä. On löydettävä säästöjä, tehtävä töitä jaksamisen äärirajoilla, pienellä budjetilla. Säästöt pakottavat suuriin oppilasryhmiin ja yhteistyö huoltajien kanssa on hankalaa. Vai onko? Onko kaikki oikeasti noin huonosti? Ei sentään, artikkelissakin mainitaan, että opettajat ovat innostuneita työstään ja haluavat kehittää sitä.

Mikäpä ala EI aiheuttaisi työtä ja stressiä. Opetusala on varmasti muita vastuullisempi ja yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä, mikä aiheuttaa stressiä. Alalla on myös erittäin tunnollisia ihmisiä töissä. Mieleeni nousee kysymys: kuinka paljon voit itse vaikuttaa omaan jaksamiseesi? - Erittäin paljon. Yksi tekijä työssäjaksamisessa ja stressin vähentämisessä on vapaa-aika. Vapaa-aika eli opettajan ihan omaa aikaa. Aika, jona ei tehdä töitä, jolloin ei vastailla Wilma-viesteihin eikä pohdita sitä, ansatiseeko Matti seiskan vai kasin ja muistikohan päivän viimeinen opetusryhmä varmasti ottaa kahvinkeittimen virtajohdon pois kotitalousluokan ainoasta pistorasiasta, joka ei kuulu yleisvirtakatkaisimen piiriin. Vapaa-aika on sellaista aikaa, kun rankan työpäivän päätteksi voi ottaa kynttilän valossa lasin punaviiniä rentoutuakseen ja nauttia kynttilänvalosta sekä hiljaisuudesta. Tai aikaa, jolloin voi hikoilla viikon kokeidentarkistuspaineet ryhmäliikuntatunnilla tai kuntosalilla. Aikaa omien tärkeiden harrastusten parissa. Ainakin minulle vapaa-aika on erityisen tärkeää, ilman sitä en jaksaisi mitään.

Mutta onko opettajalla vapaa-aikaa? Kun tulet töistä kotiin, sähköpostissa odottaa sata ja viisi viestiä, joihin jokaiseen pitäisi jollain tavalla reagoida. Sähköposti ja Wilma huutavat aikaisin aamusta iltamyöhään, ehkä jopa viikonloppuisinkin. Onko näihin pakko vastata heti? Mielestäni ei ole. Opettaja voi kohteliaasti ilmoittaa ensimmäisessä vanhempainillassa, että hän toivoo, ettei häneen esim. olla yhteydessä arkisin enää klo 16 jälkeen. Opettajakin on vain ihminen, joka tarvitsee lepoa sekä irtautumista työstä, jotta jaksaisi työssään paremmin. Lisäksi opettajan virka-aika on määrätty OVTES:ssa. Työaikaan on laskettu yt-tunteja, joihin kuuluu mm. yhteistyö kotien kanssa. Siitäkään huolimatta opettajan ei tarvitse vastata viikonloppuna tulevaan puheluun, jossa kerrotaan Petterin menevät maanantaina hammaslääkäriin. Riittää, että sen lukee maanantaiaamuna työpäivän alkaessa Wilmasta. Jos aina vastaisi heti kaikkeen, menisi ylitöiksi ja reippaasti.

Opettajan ei tarvitse, eikä kuulu olla tavoitettavissa 24/7. Pidetään kiinni oikeudestamme olla vain ihmisiä siinä missä muutkin. Osataan sulkea sähköposti ja Wilma ja nauttia ajasta, joka on ihan omaa ja jolloin ei pidä tehdä töitä.

- Tiia Raki