5. Moniammatillinen yhteistyö voimavarana?

Moniammatillinen yhteistyö koulussa tarkoittaa monia eri asioita: se voi olla kahden opettajan välistä yhteistyötä tai opettajan ja pyskologin välistä yhteistyötä.Tässä blogitekstissä pohdin kuitenkin kahden opettajan välisen yhteistyön mahdollisuuksia käsityöopettajan näkökulmasta. Tekstiilikäsityön voi integroida kaikkeen oppimiseen, koska se tukee oppimista niin kielissä kuin matematiikassakin. Teknisen työn sisällöt linkittyvät luonnontieteisiin.

Mahdollisuuksia on niin paljon kuin on mielikuvitusta niiden hyödyntämiseen. Moniammatillinen yhteistyö parhaimillaan tukee ilmiöpohjaista oppimista ja helpottaa eri ilmiöiden ymmärtämistä. Käsityöt voivat tukea useita fysiikan ilmiöitä, kuten sähköoppia. Sähkö on kaikille tuttua, koska ilman sähkö ihmisten luoma maailma ei oikein pyöri, mutta moni meistä ei täysin ymmärrä sähköä. Vaihtovirta, käämi ja ohmi ovat tuttuja sanoja, mutta silti niitä ei osaa kaikki selittää. Fysiikan ja käsityönopettajan yhteistyönä saadaan sähkön teoria käytäntöön ja rakennettua jotain konkreettista. Tällöin oppilas saa kahdelta asiantuntijalta (opettajalta) opit, ensin siitä mitä tehdään ja sitten miten se tehdään. Tämä tukee monenlaisia oppijoita ja kahden opettajan samanaikaisopetus takaa työrauhan todennäköisemmin kuin yhden opettajan opettaessa. Käsityön ja fysiikan yhdistäminen on vain yksi hyvä esimerkki siitä mitä kaikkea voidaan saavuttaa. Eikä se suinkaan ole ainoa esimerkki, muutkin tieteenalat voivat auttaa opettajaa työssään: sosiologia ja psykologia auttavat ymmärtämään ihmistä ja yhteiskuntaa.

Kruunun muuttuessa klaavaksi ja asiaa tarkemmin pohtiessamme huomaamme ettei tämä idealistinen malli välttämättä toimi käytännössä. Kahden opettajan pitäessä yhteisen tunnin, tulee suunnitteluun panostaa. Suunnitteluun ei välttämättä löydy yhteistä aikaa muutenkin paljon töitä tekeviltä opettajilta ja koska yhteistyön suunnittelu on täysin ylimääräinen asia (ainakin nykyisin). Myös palkkaus lienee ongelma, sillä maksaako kunta yhdestä oppitunnista tuplasti? Yhteisen tunnin voisi pitää myös niin, että lukujäjrestys rakennetaan sen ehdoilla että fysiikan tunti on käsityöluokassa, fysiikan ja käsitöiden olevan perättäiset tunnit. Tämä vaatisi lukujärjestyksen laatijalta melkoista työtaakkaa, jos koko koulu tekee yhteisiä tunteja. 

Toisaalta OAJ:n työolobarometrin mukaan tiimityö lisää tyytyväisyyttä, joka on mielestäni ristiriitaista koska tässä tapauksessa se tarkoittaisi myös lisää työtä. Toisaalta jos lisänä tuleva työ luo tyytyväisyyttä, voi se olla hyödyksi. Ja ehkäpä suunnitteluvaiheessa kun tekee työtä kollegan kanssa, saa uusia näkökulmia omaan suunnitteluun ja ajatteluun. Samoin voi olla hyvä paikka oppia, kun näkee toisen opettavan. 

Kysymykseen etu vai rasite, vastaan erään mestarin sanoin: se on fifty-sixty. Aika ja resurssit ovat tässä ongelmia, mutta uskon ainakin osaa opettajista tämän kiinnostavan. Itse olen ainakin moniammattillisen yhteistyön kannalla.

Joonas Rinkinen