4. Ope ei välitä- tunteet mukana työssä

Opettajien työssäjaksaminen huolestuttaa. Opettajat ovat väsyneempiä ja stressaantuneempia kuin muiden alojen työntekijät. Mikä opettajia oikein vaivaa?

Työelämän kasvavat vaatimukset ovat todellisuutta kaikilla aloilla, mutta opettajat oireilevat voimakkaimmin. Uskoisin sen johtuvan ainakin isolta osin siitä, että monet opettajat ovat kutsumustyössään, tai ainakin päätyneet alalle aidosta kiinnostuksesta opettamistyötä ja oppilaita kohtaan. Harva opettaja pystyy tai edes haluaa suhtautua oppilaisiin harmaana massana, johon on mahdollisimman tehokkaasti upotettava mahdollisimman paljon tietoa. Oppilaat ovat yksilöitä, ja heidän persoonansa ja ominaisuutensa vaikuttavat oleellisesti heidän kykyynsä ja motivaatioonsa oppia. Työn määrä taas vaikuttaa oleellisesti opettajan kykyyn ja motivaatioon opettaa ja kohdata näitä yksilöitä.

Liian suuren työmäärän edessä opettajasta tulee helposti väsynyt, stressaantunut ja äkäinen. Oppilaiden silmissä opettaja, joka ei välitä. Ja jos opettaja ei välitä, oppilas oireilee käyttäytymällä huonosti. Negatiivinen kierre on valmis.

Väsymykset keskellä voi menettää kykynsä nähdä oleellisen: miksi tässä työssä ylipäänsä ollaan. Monelle opettajalle juuri oppilaat ovat työssä myös merkittävä voimavara ja vuorovaikutus heidän kanssaan jopa työn parasta antia. On haaste, etuoikeus ja mahdollisuus olla välittävänä aikuisena läsnä oppilaiden elämässä. Monta kertaa oppilaat tarvitsevat paljon enemmän aikuista kuin opettajaa.

Mutta kuka välittää opettajasta? Työyhteisön ja oman lähipiirin tuki on ensiarvoisen tärkeää. Opettajan kuuluukin välittää oppilaista, mutta on silti osattava toimia omien voimavarojen mukaan. On hyvä välittää oppilaista aidosti, mutta silti on kyettävä myös irrottautumaan vaikeidenkin tilanteiden herättämistä tuntemuksista. Tärkeintä olisi etsiä keinoja omaan työssäjaksamiseen ja työmäärän pitämiseen kohtuullisena siten, että on mahdollista välittää.

Tommy Tabermanin sanoin:

”Tulla lujaksi,
 

pysyä pehmeänä.

 

Siinä on haastetta kylliksi,

yhdelle elämälle”

 
-Pauliina