Opettaja-lehden artikkelin mukaan nuoret saavat apua työhönsä, mutta työuransa keskivaiheilla olevista 41-50 v. opettajista jopa viidesosa väittää työn jakautuvan huonosti. Yli 61-vuotiaista noin joka neljäs ilmoittaa työn jakautuvan erittäin huonosti. Tämä tulos on yllättävä itselleni, sillä en oikein osaa sanoa - näin luokanopettajan näkökulmasta, mitä tehtäviä työyhteisössä tulee jaettavaksi niin paljon, että osa opettajista tuntee kuorman jäävän heille itselleen. Kyselyn perusteella nimenomaan työssä kokeneemmat opettajat tuntevat työmäärän kasaantuvan itselle, joten tästä voisi päätellä, että mitä pitempään tekee opettajantyötä, sitä suostuvaisempi on tehtäviä ottamaan vastaan. Ehkä työssä kehittyy sellainen ajatus, että hommat pitää vain tehdä, ja jos minä en tee, niin ei muutkaan.
Itselleni tulee työelämässä varmaankin vaikeuksia sanoa "ei" ylimääräisiin tehtäviin, sillä olen mielelläni monessa mukana. Jos jollakin tulee mielenkiintoinen idea tapahtuman tai projektin toteuttamiseen, saatan lähteä helpostikin mukaan, koska siitä voi syntyä jotain suurta! Aikaa tuntuu löytyvän sitä mukaa, mitä enemmän tehtäviä on. Jos tehtävät ovat mielekkäitä, on niitä mukava myös tehdä. Itse näen monetkin tehtävät mielekkäinä, ja siksi niitä otan tehtäväkseni. Tämä saattaa johtaa työelämässä esimerkiksi joulujuhlan, tai muiden tapahtumien organisointiin. Tällöin toivoisin saavani mukaan jonkun innostuneen työparin, jonka kanssa tehtäviä voi vähän jakaa.
Jos ihmisiltä kysyy apua ylimääräisiin tehtäviin, voivat vastauket olla vähäisiä, sillä kaikilla on varmastikin paljon ajateltavaa oman luokan opettamisessa ja arvioinnissa. Ehkä perusteltua olisi pyytää apua ainakin koulun sisäisiin töihin, jotka tulevat rehtorilta. Silloin työtehtävä vaikuttaa sellaiselta, että jonkun se on joka tapauksessa tehtävä. Siksipä tehtävä on mielekkäämpää tehdä yhdessä, kuin yksin. Jos itse huomaisin toiselle lankeavan koulun sisäisen tehtävän tekemisen, olisi siinä varmaankin hyvä ajatella tilannetta omalta kannalta. Niinpä apuun olisi lähdettävä sitä pyydettäessä. Toisaalta, jos aina lupautuu mukaan tehtäviin, voi työyhteisössä saada työjuhdan maineen, mikä kasaa tehtäviä koko ajan enemmän omaan niskaan. Tämän pohdinnan perusteella pitääkin alkaa harjoitella sanomaan enemmän "ei".
Pekka
Minut yllätti myös se, että mitä vanhin ikäluokka oli eniten sitä mieltä, etteivät työt jakaudu tasapuolisesti! Ajattelin, että tietenkin nuoret opettajat kokevat työtaakan liian suureksi. Oletukseni on, että kun opettajanhuoneeseen astelee uusi nuori opettaja, hänen vastuulleen sysättäisiin helposti joulujuhlat, kevätjuhlat, tyhy-päivien ja pikkujoulujen ohjelman miettiminen jne. Oletin väärin, ainakin artikkelin kyselyn tulosten valossa. Opettajat ovat todella tunnollisia, ja monta vuotta työelämässä ollut opettaja kokee työtaakan suureksi varmaankin juuri siksi, että on aina tottunut ottamaan ylimääräistä työtä ja tekee sitä edelleen. Jokaisen opettajan olisi syytä opetella sanomaan "ei".
VastaaPoistaHuomaan itsessäni samankaltaisia piirteitä, kuin mitä esität tekstissäsi. Kun puhelimeen kilahtaa työtarjousviesti rahakkaalle sunnuntaivuorolle on vaikea ohittaa viesti ja sanoa "ei". Sitä alkaa miettimään, että ei 9 tuntia kaupan kassalla sunnuntaipäivänä ole niin paha, saahan siitä tuplapalkan ja vastaan viestiin myöntävästi. Vielä pahempaa on, jos johonkin projektiin tms. pyydetään suoraan mukaan "ajattelimme, että tämä olisi sinulle juuri sopiva..." Sano siinä sitten "ei kiitos, minulla ei ole aikaa", ei onnistu - vastaus on miltei aina myöntävä. Ennen pitkää sitä huomaa olevansa useiden eri tehtävien ja töiden viidakossa riippumassa viimeisillä jaksamisen rippeillään liaanissa ja odottamassa vapaapäivää tai lomaa. "Ei":n sanominen voisi joskus olla enemmänkin kuin viisasta. Minunkin on syytä alkaa harjoittelemaan kohteliasta kieltäytymistä!
Tärkeää olisikin varmasti miettiä, miten tehtävät saataisiin koulun sisällä jaettua tasaisesti. Kuitenkin jonkun on aina työt tehtävä, sillä ne eivät tee itse itseään. Opettajahuoneessa pitäisi myös riittää ymmärrystä esimerkiksi niille opettajille, joilla on samaan aikaan perhe pyöritettävänään. Kaikki opettajat ovat kuitenkin loppujen lopuksi ihmisiä, joilla on jokaisella omat kiireensä. Ei meillä turhaan ole kolmen kuukauden kesälomaa :)
VastaaPoistaHienoa keskustelua, ja hienoa pohdintaa Pekka! Olet hienosti käyttänyt artikkelia hyödyksesi, ja huomaa, että olet tutustunut aiheeseen. Tämä on todellinen ongelma, mihin koulumaailmassa törmää, valitettavasti. Mielenkiintoista on kyllä se, että miten vanhemmat opettaja, kauan talossa olleet opettajat, kokevat itsensä väsyneiksi ja ylityöllistetyiksi. Toki, kun on ottanut jonkun asian hoitaakseen, niin kaikki helposti olettavat, että kyllähän se hoitaa jatkossakin. Omalla peruskoulullani oli rehtorina henkilö, joka hoiti kaiken koulun ylimääräisen työn itse. Hän siivosi kaapit, hän järkkäsi koulun juhlat, koordinoi ja järjesteli koulun ja muiden tahojen yhteiset juhlat ja tapahtumat. Hän teki sitä tätä ja tuota, eikä kukaan opettaja edes tajunnut, kuinka paljon hän tekikään vapaa-ajallaan koulun hyväksi, kunnes hän jäi eläkkeelle. Koulu oli ihan puilla paljailla. Kukas nämä asiat nyt tekee, kun rehtori on poissa. Kenelläkään ei ollut intoa, aikaa tai halua hypätä rattiin hänen tilalleen. Niinpä monet asiat ovat jääneet retuperälle, tai jonkun hartioille pakosta.
VastaaPoistaEi siis saa olettaa asioita kenenkään hartioille. Ole opettajana rohkea, ja kysy tarvitseeko muut opettajat apuasi. Tee myös opettajana aloite, ja tee jotain kaikkien yhteisen hyvän vuoksi. Uskalla myös pyytää apua, ja uskalla kertoa, ettet jaksa kaikkea yksin. Kaikilla on muitakin asioita ja kiire ja muuta mahdollista. Töiden jakaminen tasapuolisesti ei kuormita ketään liikaa. :)
Ei kuitenkaan saa olla liian kiltti. Tuo jännittää myös minua, kun menen ensimmäistä vuotta opettamaan, että heti nuorta opettajaa käytetään hyväksi, ja hänen hartioilleen kaadetaan kaikki ''paskaduunit''. On kuitenkin tunnettava itsensä ja omat voimavarat ja toimittava niiden mukaan. :)